Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Meille nyt esitettävä säästöohjelma on paitsi kohtuuttoman suuri, myös tarpeettoman suuri. Oikeasti meillä ei ole tarvetta tehdä 63 miljoonan euron menoleikkauksia ja nollaamme silti kumulatiivisen alijäämän vuonna 2026.

Lisärahaa on tulossa. Laskelmasta puuttuu kokonaan vuonna 2026 maksettava jälkirahoitus, koska valtiovarainministeriö on kieltänyt sen ottamisen huomioon.

Tämä on tosi outoa, koska voimassa olevan lain mukaan jälkirahoitus on maksettava. On kohtuutonta, että valtiovarainministeriö kiristää lainanottovaltuuksilla ja vaatii alueita säästämään ylimääräistä.

Tiedämme jo, että hyvinvointialueiden tämän vuoden talousarvioiden yhteenlaskettu alijäämä on noin 870 miljoonaa euroa. Lain mukaan valtion on korvattava se hyvinvointialueille vuonna 2026 jälkirahoituksella. Sitä ei makseta yksi yhteen jokaiselle alueelle vaan summa jaetaan alueille samoilla perusteilla kuin normaali rahoitus. Keusoten osuus valtionrahoituksesta on ollut noin 3,3 prosenttia. Tästä voi laskea, että jälkirahoitus 2026 meille olisi noin 30 miljoonaa euroa.

Meillä ei ole mitään pakkoa hyväksyä tätä säästöohjelmaa esitetyssä muodossa, ei myöskään säästöjen kokoa. Meillähän on itsehallinto, näin väitetään. Jos valtiovarainministeriö ei suunnitelmaa hyväksy, se ei merkitse automaattisesti lainanottovaltuuksien raukeamista. Sen jälkeen vm pyytää täydennyksiä ohjelmaan. Olemme sitten uuden tilanteen edessä.

Erityisen kohtuuttomia ovat 14 miljoonan euron säästöt henkilöstömenoista. Säästöihin pyritään ensisijaisesti vähentämällä 150 henkilötyövuotta, missä keinoina ovat irtisanomiset sekä tyhjiksi jäävien virkojen ja toimien jättäminen täyttämättä.

Voi olla, että meillä on yksittäisiä työntekijöitä, joiden tilalle ei tarvitse palkata ketään, kun he lähtevät eläkkeelle tai muualle, mutta tuskin heitä kovin montaa on. Ainakaan potilas- ja asiakastyössä heitä ei ole. Myös lähiesihenkilöitä tarvitaan, jotta heidän työnsä eivät kaadu työntekijöiden päälle.

Meillä on päinvastoin pulaa työntekijöistä ja olemme joutuneet turvautumaan vuokratyöntekijöihin. Tähän asti julkilausuttu tavoite on ollut vuokratyön korvaaminen omilla työntekijöillä, mutta nyt omien työntekijöiden vähentäminen on täydellisessä ristiriidassa sen kanssa.

Toistan saman esityksen, jonka tein jo hallituksessa: ”Henkilöstösäästöjen tavoitteeksi asetetaan 4 miljoonaa euroa eikä 14 miljoonaa. Luovutaan 150 henkilötyövuoden vähentämistavoitteesta ja irtisanomisista.

Perustelu: Henkilöstömenojen säästötavoite on niin suuri, ettei sitä ole mahdollista saavuttaa vähentämättä asiakas- ja potilastyötä tekevien työntekijöiden määrää, vaikka meillä on samaan aikaan pulaa työntekijöistä. Tämä johtaa hyvin todennäköisesti kalliiden ostopalveluiden kasvuun.”

Esitän myös, että avustuksia ei vähennetä. Tämä voi koskea esimerkiksi omaishoitajien palkkioita ja omaishoitajaksi pääsyn kriteereitä, vaikka omaishoito on ehdottomasti halvin tapa tuottaa vanhuspalveluita. Oikeasti ei säästettäisi mitään. Myös järjestöt tarvitsevat avustuksensa. Ja kun tietää hallituksen sosiaaliturvan leikkaukset, ei täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen tarve ainakaan vähene.

Esitän, että luovutaan vammaisten kuljetuspäätösten tarkistamisen säästötavoitteesta.

Kuljetuspäätösten tarkistaminen on johtanut palveluiden huomattavaan heikkenemiseen. Liikkumisalueita on yhtenäistämisen nimissä kavennettu. Palvelujen järjestämisen lautakunnan pitäisi käsitellä uudelleen liikkumista tukevien palvelujen soveltamisohjeet.

Esitän, että etäasiakasmaksuja ei koroteta. Tavoitteena on tällä tavalla kerätä peräti puoli miljoonaa euroa. Ihmisiä ohjataan nyt etävastaanotoille lähivastaanottojen sijaan, mutta maksujen korotus ei kannusta siihen vaan vaikuttaa päinvastoin.

Esitän, että poistetaan päätösesityksen kohta 2 koskien valtiovarainministeriön mahdollisia tarkennusesityksiä tähän ohjelmaan. Jos se hyväksytään, valtuusto luovuttaa pois omaa päätösvaltaansa aluehallitukselle. Päätösvalta näin merkittävässä asiassa on syytä pitää valtuuston käsissä.